10.4.2013

Syyte ja vastaus Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle rangaistusta syytekohdissa 1, 3 ja 7 huumausainerikoksista. Syytekohdan 3 mukaan A oli laittomasti pitänyt hallussaan myyntitarkoituksessa 95 grammaa amfetamiinia, josta hän oli myynyt eteenpäin 30 grammaa. Hänen hallustaan oli takavarikoitu 64,3 grammaa amfetamiinia, jonka hän oli ostanut 24.3.2010. Hänen ostamansa määrä oli ollut 40 grammaa, jonka hän oli jatkanut saaden 65 grammaa amfetamiinia.

A kiisti menetelleensä syytekohdassa 3 kerrotuin tavoin. Hän ei ollut myynyt amfetamiinia. Hän myönsi kuitenkin pitäneensä hallussaan 64,3 grammaa amfetamiinia omaa käyttöään varten.

Käräjäoikeuden tuomio 4.5.2011

Käräjäoikeus totesi näyttöä arvioidessaan muun ohella, että A ei ollut esitutkinnassa kertonut mitään yksityiskohtia siitä, kenelle hän oli myynyt amfetamiinia ja mistä hän oli sitä itse hankkinut. Käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjän vetoamia A:n esitutkintakertomuksia voitu pitää riittävänä näyttönä siitä, että A olisi myynyt amfetamiinia. A oli kuitenkin myöntämänsä mukaisesti ostanut 40 grammaa amfetamiinia ja jatkanut sitä sekä ottanut pienen osan siitä erilleen. Amfetamiinin määrä ja sen jatkaminen osoitti hänen tarkoituksenaan olleen myydä amfetamiinia eteenpäin.

Syytteen enemmälti näyttämättömänä hyläten käräjäoikeus luki A:n syyksi kohdassa 3 huumausainerikoksena sen, että hän oli syytteessä selostetulla tavalla pitänyt laittomasti myyntitarkoituksessa hallussaan 64,3 grammaa amfetamiinia.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kohdan 3 huumausainerikoksesta sekä kohtien 1 ja 7 huumausainerikoksista kohdan 1 osalta rangaistusta kohtuullistaen yhteiseen kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jorma Huuhtanen.

Turun hovioikeuden tuomio 10.2.2012

Syyttäjä valitti syytekohdan 3 osalta hovioikeuteen vaatien, että A:n katsotaan syyllistyneen syytteen teonkuvauksen mukaiseen huumausainerikokseen ja että A:n rangaistusta korotetaan sekä että hänet velvoitetaan menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 050 euroa.

A vaati, että valitus hylätään.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn ja totesi perusteluinaan seuraavan.

A oli esitutkinnassa kertonut amfetamiinin hankkimiseen ja myymiseen liittyviä yksityiskohtia ja jättänyt kertomatta ainoastaan sen, keneltä hän oli huumausaineen ostanut ja kenelle hän oli sitä myynyt. Hänen kertomuksensa oli kolmessa eri kuulustelussa pysynyt samansisältöisenä ja sisältänyt samoja yksityiskohtia. Hänellä oli ollut hallussaan niin suuri määrä amfetamiinia, että sen hallussapitoa pelkästään omaa käyttöä varten ei voinut pitää uskottavana. Lisäksi A:n hallusta oli takavarikoitu huumausaineannosten punnitsemisessa käytettävä vaaka. Kirjallisena todisteena esitetyn A:lle lähetetyn tekstiviestin sisällöstä oli pääteltävissä, että se todennäköisesti liittyi huumausainekaupasta syntyneeseen velkaan.

Hovioikeuden mukaan A:n käräjäoikeudessa esittämää ja hovioikeudessa toistamaa kertomusta, jolla hän oli peruuttanut esitutkinnassa antamansa lausumat, ei ollut edellä selostetut seikat huomioon ottaen pidettävä uskottavana.

A:n esitutkinnassa kolmessa eri kuulustelussa antaman kertomuksen lisäksi edellä selostettu näyttö osoitti tuomitsemisen edellyttämällä varmuudella, että A oli syyllistynyt käräjäoikeuden tuomion kohdassa 3 hänen syykseen luetun teon lisäksi 30 gramman amfetamiinierän myymiseen. A oli siten pitänyt hallussaan myyntitarkoituksessa 95 grammaa amfetamiinia, josta hän oli myynyt eteenpäin 30 grammaa. Amfetamiinin arvoksi oli katsottava A:n ilmoittama myyntihinta eli 35 euroa per gramma. Tällä perusteella A oli tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä yhteensä 1 050 euroa.

Edeltä ilmenevän kohdan 3 syyksi lukemisen muuttumisen vuoksi hovioikeus korotti yhteisen vankeusrangaistuksen 11 kuukaudeksi vankeutta ja tuomitsi A:n kohdassa 3 menettämään valtiolle rikoksen hänelle tuottaman taloudellisen hyödyn 1 050 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Jukka Uusitupa ja Nina Porkka.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Hovioikeus on syytekohdan 3 osalta lukenut A:n syyksi Pirkanmaan käräjäoikeuden hänen syykseen jo lukeman 64,3 gramman amfetamiinierän hallussapidon lisäksi 30 gramman amfetamiinierän myymisen. Siten hovioikeus on mainituilta osin katsonut asiassa selvitetyksi, että A oli pitänyt hallussaan myyntitarkoituksessa yhteensä 95 grammaa amfetamiinia, jonka arvona hovioikeus on pitänyt A:n ilmoittamaa myyntihintaa eli 35 euroa grammalta. Tällä perusteella hovioikeus on käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta korottaen tuominnut A:n yhteiseen 11 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä lisäksi menettämään syytekohdan 3 osalta valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä 1 050 euroa.

2. Hovioikeus on ottanut ratkaisunsa perusteeksi A:n kolmessa esitutkintakuulustelussa eli 24.3., 25.3. ja 26.3.2010 antamat kertomukset. Syyttäjä oli vedonnut näihin kertomuksiin käräjäoikeuden ja hovioikeuden pääkäsittelyissä, koska A oli vastoin esitutkintalausumiaan oikeudessa kiistänyt syytekohdassa 3 erityisesti esitetyn 30 gramman amfetamiinin hallussapidon ja myynnin.

3. Hovioikeus ei ole pitänyt uskottavana A:n käräjäoikeudessa esittämää ja hovioikeudessa toistamaa kertomusta, jolla tämä oli peruuttanut esitutkintakertomuksensa. Tältä osin hovioikeus on todennut, että A oli esitutkinnassa kolmessa eri kuulustelussa kertonut pääkohdiltaan samalla tavalla yhteensä 20 - 30 gramman amfetamiinierän hankkimisesta ja myymisestä jättäen kertomatta vain sen, keneltä hän oli huumausainetta ostanut ja kenelle hän oli sitä myynyt. A:n hallusta oli takavarikoitu suuri määrä amfetamiinia ja huumausaineannosten punnitsemisessa käytettävä vaaka. Lisäksi A:n puhelimeen tulleen tekstiviestin sisällöstä on hovioikeuden mukaan pääteltävissä, että viesti oli todennäköisesti liittynyt huumausainekaupasta syntyneeseen velkaan.

4. Korkeimmassa oikeudessa on A:n valituksen perusteella kysymys ensiksikin siitä, onko esitutkinnassa A:n oikeutta avustajaan ja kuulustelutodistajan paikalle kutsumiseen sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan edellyttämään oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olennaisesti kuuluvaa itsekriminointisuojaa eli epäillyn oikeutta olla vaiti ja myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen loukattu siten, että hänen esitutkintakertomuksiaan ei voida käyttää asiassa näyttönä häntä vastaan.

5. Siinä tapauksessa, että A:n puolustautumismahdollisuuksia ja itsekriminointisuojaa ei ole rikottu, ja hänen esitutkintakertomuksiaan on näin ollen saanut käyttää näyttönä häntä vastaan, joudutaan arvioimaan sitä, onko asiassa esitetty riittävä näyttö A:n syyllistymisestä hovioikeuden hänen syykseen syytekohdan 3 osalta muun lisäksi lukemaan yhteensä 30 gramman amfetamiinierän hallussapitoon ja myyntiin.

Epäillyn oikeus avustajaan ja kuulustelutodistajaan esitutkinnassa

6. Esitutkintalain 10 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus käyttää esitutkinnassa avustajaa. Rikoksesta epäillylle, joka on otettu kiinni, pidätetty tai vangittu, on viipymättä ilmoitettava hänen oikeudestaan käyttää avustajaa. Esitutkintalain 29 §:n 2 momentin mukaan epäillylle on myös ennen kuulustelua tehtävä selkoa oikeudesta käyttää avustajaa esitutkinnassa sekä siitä, milloin hänelle voidaan määrätä puolustaja. Esitutkintalain 30 §:n 1 momentin mukaan kuulusteltavan pyynnöstä on kuulustelussa oltava läsnä luotettava ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 43 §:n mukaan esteetön todistaja ja 2 momentin mukaan ennen kuulustelua kuulusteltavalle on ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää kuulustelutodistaja paikalle. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna.

7. Lisäksi rikoksesta epäillyn oikeudesta avustajaan määrätään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, jonka mukaan jokaisella syytetyllä on oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. Vastaava sääntely sisältyy kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklan 3 kappaleen d-kohtaan.

8. Kuten ratkaisun KKO 2012:45 kohdassa 9 on todettu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiskäytännössään korostanut rikoksen johdosta vapautensa menettäneen epäillyn oikeutta avustajaan heti esitutkinnan alusta alkaen (esimerkiksi Salduz v. Turkki, suuren jaoston tuomio 27.11.2008, kohdat 54 - 55).

9. Kuten edellä mainitun ratkaisun kohdista 20 ja 21 edelleen ilmenee, ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei kuitenkaan ole esteenä sille, että epäilty luopuu oikeudestaan avustajaan. Luopuminen voi kuitenkin olla tehokas vain, jos se on tapahtunut vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti ja jos siihen liittyy luopumisen merkityksen huomioon ottaen oikeasuhteiset vähimmäistakeet (esimerkiksi Panovits v. Kypros, tuomio 11.2.2008, kohta 68 ja Yoldas v. Turkki, tuomio 23.2.2010, kohta 51). Avustajasta luopumisen yksiselitteisyyden on katsottu edellyttävän, että epäillylle on kerrottu hänen oikeudestaan avustajaan sekä oikeudestaan olla vaiti ja myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen (esimerkiksi Brusco v. Ranska, tuomio 14.10.2010, kohdat 45 ja 54 - 55). Luopumisen merkitystä vastaavilla vähimmäistakeilla on puolestaan tarkoitettu sitä, että epäillyn tulee olla riittävän tarkasti selvillä häntä koskevan rikosepäilyn sisällöstä, jotta hän on tietoinen siitä, minkä rikosepäilyn osalta luopuu käyttämästä avustajaa, ja voi arvioida luopumisen oikeudelliset vaikutukset (esimerkiksi Leonid Lazarenko v. Ukraina, tuomio 28.10.2010, kohta 56).

Onko A:n oikeuksia esitutkinnassa loukattu

10. A on ollut kiinniotettuna ja pidätettynä 24.3.2010 alkaen 26.3.2010 saakka. Hän on syytekohdassa 3 esitetyn myynnin osalta esitutkinnassa 24.3., 25.3. ja 26.3.2010 antamissaan lausumissa pääkohdiltaan kertonut, että hän oli 4.3. - 24.10.2010 välisenä aikana välittänyt pienissä erissä ostamaansa amfetamiinia noin kymmenelle henkilölle niin ikään pienissä erissä arvionsa mukaan yhteensä 20 - 30 grammaa.

11. Korkein oikeus toteaa, että esitutkintapöytäkirjan 24.3.2010 merkintöjen mukaan A on lukenut, tarkastanut ja allekirjoituksellaan hyväksynyt esitutkintapöytäkirjan. Tämän esitutkintapöytäkirjan mukaan hänelle on ennen ensimmäistä kuulustelua ilmoitettu asemastaan esitutkinnassa, oikeudestaan pyytää kuulustelutodistaja paikalle, mistä teosta häntä epäillään, oikeudesta käyttää avustajaa ja milloin voidaan määrätä puolustaja. Kahdessa seuraavassa kuulustelussa 25.3. ja 26.3.2010 hän on esitutkintapöytäkirjojen mukaan ilmoittanut, ettei hän tarvitse kuulustelussa avustajaa, eikä kuulustelutodistajaa. Myös nämä pöytäkirjat A on merkintöjen mukaan lukenut, tarkastanut ja allekirjoituksellaan hyväksynyt.

12. A ei ole alemmissa oikeuksissa eikä Korkeimmassa oikeudessa väittänyt, että hän olisi esitutkinnassa pyytänyt avustajaa esitutkintaan tai kuulustelutodistajaa paikalle. Hän ei ole muutoinkaan kiistänyt esitutkintapöytäkirjasta ilmenevien edellä mainittujen seikkojen oikeellisuutta.

13. Syyttäjä on sinänsä vastauksessaan Korkeimmalle oikeudelle pitänyt riidattomana sitä, ettei A:lle ollut esitutkinnassa erikseen ilmoitettu vaitiolo-oikeudestaan tai oikeudestaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Käsityksensä syyttäjä on ilmoittanut perustuvan siihen, ettei tämän kaltaisesta esitutkintaviranomaiselle kuuluvasta ilmoitusvelvollisuudesta ole erikseen laissa säädetty. Toisaalta A ei ole asiaa alemmissa oikeuksissa käsiteltäessä vedonnut itsekriminointisuojaansa eikä hän ole Korkeimmassa oikeudessakaan väittänyt, ettei hän olisi ollut esitutkinnassa tietoinen oikeudestaan olla vaiti ja myötävaikuttamatta syyllisyytensä selvittämiseen.

14. Asiassa ei ole tullut ilmi, etteikö A olisi ollut tietoinen häntä koskevan rikosepäilyn sisällöstä. Asiassa ei ole myöskään viitteitä siitä, etteikö A olisi ymmärtänyt avustajasta ja kuulustelutodistajasta luopumisen merkitystä tai että A:ta olisi pakotettu tai taivutettu taikka hänet olisi muutoin epäasiallisesti saatu kertomaan itselleen epäedullisia seikkoja. A:n luopumista avustajasta ja kuulustelutodistajasta on edellä kuvatuissa olosuhteissa pidettävä yksiselitteisenä.

15. Siihen nähden mitä edellä on esitetty, asiassa ei ole perusteita katsoa, että A:n esitutkinnassa epäiltynä kuuluvia oikeuksia olisi loukattu siten, että hänen esitutkintakertomuksiaan ei voitaisi käyttää näyttönä häntä vastaan. Näin ollen estettä tässä tilanteessa käyttää A:n esitutkintakertomuksia syyttäjän vetoamilta osin näyttönä asiassa ei ole.

Esitutkintakertomusten hyödyntäminen näyttönä

16. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan oikeuden tulee harkittuaan huolellisesti kaikkia esiin tulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Saman luvun 4 §:n mukaan jos asianosainen on asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, oikeudessa tunnustanut jonkin seikan, oikeuden tulee tutkia, mikä vaikutus asianosaisen tunnustuksella on todisteena oleva. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan kuulusteltaessa asianosaista todistelutarkoituksessa noudatetaan soveltuvin osin mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:ssä säädetään todistajan kuulustelemisesta. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentissa säädetään, että todistajan poliisiviranomaiselle antama kertomus luetaan todistajaa kuulusteltaessa vain silloin, kun hän todistajalausunnossaan poikkeaa siitä, mitä hän on aikaisemmin kertonut tai kun todistaja kuulustelussa selittää, ettei hän voi lausua mitään asiassa.

17. Laissa ei ole säännöksiä, jotka koskevat syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvoa. Sama koskee sitä tilannetta, jossa syylliseksi epäilty on oikeudessa peruuttanut tällaisen lausumansa. Korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2000:35 ottanut kantaa vastaajan esitutkintakertomuksen merkitykseen näyttönä rikosasiassa. Ratkaisusta ilmenevän kannan mukaan peruutettukin tunnustus voidaan ottaa näytön arvioinnissa huomioon, mutta selvää on, ettei langettavaa tuomiota voida perustaa yksin taikka pääasiassa epäillyn esitutkinnassa antamaan ja sittemmin oikeudenkäynnissä peruuttamaan lausumaan.

Näytön riittävyydestä tässä tapauksessa

[Korkeimman oikeuden tuomion kohdat 18 - 20 eivät sisälly selosteeseen.]

21. Korkein oikeus päätyy arvioinnissaan siihen, että muu näyttö, johon syyttäjä on A:n esitutkintakertomusten lisäksi asiassa vedonnut, jossain määrin tukee A:n esitutkinnassa amfetamiinin myynnistä kertomaa, mutta se ei suoraan osoita A:n nimenomaan pitäneen hallussaan ja myyneen kysymyksessä olevaa yhteensä 30 gramman amfetamiinierää. Kyseinen näyttö paremminkin osoittaa A:n syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen syytekohdan 3 osalta jo lukemaan huumausaineen hallussapitoon levittämistarkoituksessa, ei niinkään sitä, että A:n olisi lisäksi myynyt 30 grammaa amfetamiinia.

22. Korkein oikeus katsoo, että A:n esitutkinnassa antamat, sittemmin oikeudessa peruuttamat tunnustamislausumat ovat asiassa pääasiallinen näyttö A:n syyllisyydestä yhteensä 30 gramman amfetamiinierän myymiseen. Syyksi lukemista ei voida perustaa yksin tämän kaltaiseen näyttöön. Syyttäjän asiassa esittämä muu selvitys ei ole asiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden teon syyksi lukemiselle riittävä. Tämän vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa ei ole tarpeen.

23. Näin ollen syytekohta 3 siltä osin kuin kysymys on 64,3 gramman amfetamiinin hallussapidon lisäksi nimenomaisesti 30 gramman amfetamiinierän hallussapidosta ja myymisestä on hylättävä näyttämättömänä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan syytekohdan 3 ja siihen perustuvan menettämisseuraamuksen sekä yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.

Syytekohdan 3 osalta syyte amfetamiinin hallussapidosta 64,3 grammaa ylittävältä osalta hylätään, joten teon lukeminen A:n syyksi jää käräjäoikeuden tuomion varaan. A vapautetaan hovioikeuden tuomitsemasta sanottuun kohtaan perustuvasta menettämisseuraamuksesta ja sitä koskeva vaatimus hylätään.

A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta asia jää kokonaan käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Petteri Mikkola.